sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Tilinpäätös 2013 - Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Kulunut vuosi ei todellakaan ollut niitä elämän huippuhetkiä. Menee Top 3:een paskuudessaan heittämällä, melkein väittäisin, että ykköseksi. Joka ikinen elämäni osa-alue on tuonut eteen vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään. Henkisesti olen ollut koko vuoden aivan loppu ja tietenkin se on heijastunut myös fyysisesti. Kevättalvella sairastin elämäni ensimmäisen influenssan jonka jälkeen tuntui, että kroppa ei toimi kunnolla. Ihmettelin ja kuulostelin ja jossain kohtaa olin varma, että kyse on ylikunnosta. Tämän kanssa painiessa meni monta kuukautta, kunnes syksyllä selvisi, että kilpirauhasarvot olivat päin honkia. Samaan aikaan sairastuin keuhkoputken-, poskiontelon-ja kurkunpääntulehduksiin. Kaiken tämän seurauksena syksyä siivitti 2 kk:n treenikielto. Kun vihdosta viimein pääsin salille marraskuun alussa, teloin sillä samaisella reissulla polveni, jonka seurauksena mentiin 4 kk keppien turvin. Do I need to say more? Ei ole siis voimavarat riittäneet bloggaamiseen. Lähinnä olen keskittynyt siihen, että selviän viikosta seuraavaan.

No se mitä kaikki nyt miettii, on tietenkin paino. Sanon suoraan, että ei, se ei jatkanut laskuaan. Takaisin päin on menty, mutta ei onneksi koko matkaa. Jossain vaiheessa valmentaja kehoitti lopettamaan vaa'alla käymisen, kun aloin olla täysin mihinkään kykenemätön ihmisraunio. Tunsin olevani epäonnistunein ihminen maailmassa ja ainoa mikä onnistui, oli itseinho. Inhotti lukea kavereiden fb- ja blogi päivityksiä kun kaikilla kaikki menee niin hyvin (Niin, eihän kellään muulla koskaan ole vastoinkäymisiä... enpä tajunnut viime vuonna, että olin varmasti samanlainen. Ja toisaalta, aion olla myös tulevaisuudessa, koska on iloittava sitä mitä saavuttaa!) Pikku hiljaa olen yrittänyt päätäni nostaa taas ylöspäin. Lasken päiviä siihen, että tämä vuosi loppuu.

Mitä tämä vuosi tekee sitten projektilleni? No, hidastaa sitä toki. Alunperin kisavuodeksi suunniteltu 2014 siirtynee vuodella tai parilla. "Keholajit" eivät tule tästä maasta katoamaan, joten kiire ei ole. Itse lähden jatkamaan työtä kroppani ja pääni parissa toivottavasti vahvempana ja viisaampana. Takanani seisoo edelleen vahva porukka, joka kannustaa eteenpäin sekä valmentaja, joka löytää aina oikeat sanat oikealla hetkellä eikä anna luovuttaa.

Vastoinkäymiset ja haasteet ovat osa elämää, eihän se nyt yllätyksenä tule. Se kuitemkin jaksaa yllättää, miten välillä kaikki kaatuu niskaan kerralla ja kunnolla. Tai monella eri kerralla viikosta toiseen aina uudelleen, uudelleen ja uudelleen...
Joku viisas on joskus sanonut, että sillä ei ole merkitystä, kuinka monta kertaa kaadut. Ainoastaan sillä on merkitystä kuinka monta kertaa nouset uudelleen ylös. Omalla kohdallani tämän vuoden vastoinkäymisille on nyt laitettu piste. Uuteen vuoteen on helpompi lähteä tämän jälkeen ja let's face it, huonompi se ei voi ainakaan olla! Minun uudenvuodenlupaukseni ovatkin nyt seuraavat: 
1. Blogata ahkerammin (ja ihan oikeasti ahkerammin, nykyisestä on helppo parantaa, mutta otan tavoitteekseni bloggaamisen vähintään kerran viikossa)
2. Kuntouttaa polvea reippaasti
3. Hymyillä.


I like this!
Lähde: https://www.pinterest.com/pin/199636195953157026/

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ruokapäivää

Ajattelin kertoilla siitä, mitä tällä hetkellä syön. Nythän mitään varsinaista dieettiä ei ole päällä, vaan Bullin ohjeistuksen mukaan sekä pää että varsinkin kroppa saa levätä. Varmaankin keväämmällä alkaa taas dieettailu, ja siinä kohtaa pyritään karistaan ne loputkin kilot pois. Ihanaa!!! En malttaisi odottaa! (Hullua, eikö totta?) :D Se kun tietää kaikkee muutakin jännää; leikkauskonsultaatiot ja itse leikkaukset, kisojen lähestymisen ja jälleen kerran uusia vaatteita!

Mutta siis, tällä hetkellä on tietenkin ruokavalio-ohjeistus päällänsä, ja sillä mennään. Ruokaa on vaan toooosi paljon!

 Aamupalaksi kaurapuuroa, raejuustoa, soijalesitiiniä ja pilttiä. Ette voi uskoa kuinka onnellinen on kolmekymppinen eukko siitä että saa syödä vauvanruokaa! :D Mä rrrakastan pilttiä! Slurps!

 Lounaaksi kasviksia ja kalkkunaa suikaleina. Saisivat muuten alkaa valmistaan kalkkunasuikaleita valmiina kun kerran kanaakin on. Nyt tarvii leikata niistä kalkkunafileistä. Tai jos niitä on jo, niin vinkatkaa mulle!











Välipalana rahkaa ja mehukeittoa. Mehukeiton tilalla vois olla myös pilttiä tai marjoja. Marjojen kohdalla sujauttaisin joukkoon vielä makeutusainetta, perso makealle kun olen.








Päivälliseksi periaatteessa samaa kuin lounalla, mutta tässä mukana riisiä. Tässä ja lounaalla on toki myös mukana kanamunan valkuaista. Itse käytän välillä pullotettua valkuaista, se on helppo tapa tuoda vähän vaihtelua makuvalikoimaan. Sitä kun voi näppärästi paistaa tai heittää vaikka wokin joukkoon niin kuin monissa kiinalaisissa käytetään.            









 
      
Iltapalaksi  Fastin Puddigia ja cashewpähkinöitä. Mulla oli tänään ekaa kertaa kokeilussa uutuusmaku Minttu-Suklaa. Oj että! Ihan törkeen hyvää. Kaapista löytyy myös pussi toista uutuutta, Valkosuklaata, en voi väittää senkään pahaa olevan ;) Caramel-mausta en sellaisenaan kovasti tykkää, mutta sekoitettuna 50-50 Caramel ja Suklaa, nams!                                                                                                                        












Reenipäivinä tähän settii lisätään vielä latausjuoma, reenijuoma ja palautusjuoma sekä banaani sekä ennen että jälkeen reeniä.

Ja muuten p.s. huomenna maanantaina 18.2. on allekirjoittaneen haastattelu Ilta-Sanomissa :) Kaikkee sitä... :P

perjantai 1. helmikuuta 2013

Hurjaakin hurjempi

Jestas sentään minkälainen viikko on ollut, tai on edelleenkin! Keskiviikkona tosiaan näytettiin tuo Superdieetti-jaksoni tv:stä ja se palautteen määrä ja laatu minkä olen saanut, on pistänyt pään aivan pyörälle ja silmät kosteina suupielet korvissa on sitä kaikkea saanut lukea ja kuunnella. En olisi ikinä uskonut tämän olevan näin ihanaa! On ollut mahtava huomata, kuinka montaa ihmistä olen innostanut ja motivoinut ja toivon, että se kantaa vielä pitkään jokaisen heistä kohdalla. Kokemuksesta tiedän, että se ei ole helppoa ja siksi hurrrrjasti tsemppiä jokaiselle!!! Tällä hetkellä Fitfarmin Facebook-sivuilla on käynnissä äänestys parhaasta jaksosta. Äänestää voi siis täällä ja kannattaa todella käydä äänestämässä, sillä mahdollisuutena on voittaa itselleen Superdieetti-valmennus. Pääsee kivasti kseäkuntoon tai ainakin saa vauhdin päälle jos kesäkunto onkin sitten vuonna 2014 :) Ja noista vaihtoehdoista, sanotaan niin kuin Kummelissa aikanaan: "Tiedätte ketä äänestetään." ;)

Toinen tämän viikon huippujuttu on ollut työpaikalla järjestetty kaksipäiväinen koulutus, jonka ansiosta voi taas sanoa olevansa jatkossa aina vähän parempi työssään. Ja asiakkaathan siitä hyötyvät, ja se on itselle paras palkinto. Niin mielenkiintoista luennointia ja harjottelua ja sain eväitä myös tulevaisuuden suunnitelmiini.

...josta aasinsillalla pääsee tämän viikon kolmanteen tähteen; tänään alkoi PT-koulutus! Vihdoin olen siellä, mihin on tässä 15 vuotta tähdätty! Vaikka fysioterapeutin töitä olen jo useamman vuoden tehnyt, niin kyllä sen huomaa, että on tuo personal training kuitenkin omaa alaansa. Enpä ollut varmaan 6-7 vuoteen tehnyt polkupyöräergometritestiä, mutta tänään ryhdyttiin heti toimeen ja sen päästiin sen kimppuun. Vähän oli kauhunsekaiset fiilikset asian kuultuani, kun mieleen muistui kouluajoilta ne miljoonat laskukaavat ja asiat, jotka piti ottaa huomioon, mutta hyvinhän tuo meni! Ja asiaa selvästi auttoi se, että homma on nykyään niin koneistettua. Tietsikka laskee jutut puolesta, merkkaa sykkeet etc. ja ite oot vaan tarkkana muissa jutuissa :)

Ja bonuksena pitää vielä keulia tämän viikon prässienkalla, 4 sarjaa toistoja (12 joka sarjassa) ja painoo päällä n. 220kg, tauot sarjojen välissä 1-1,5 minsaa. Joten palaan otsikkoon, viikko on ollut hurjaakin hurjempi, hyvä näin! :)

Tämä mielessä homma jatkuu

tiistai 22. tammikuuta 2013

Julkinen salaisuus ;)

No niin, tullaanpa nyt sitten ihan virallisesti "kaapista". Niin moni jo tietää, että suottapa sitä enää salailee. Täällä blogissani olen aiemmin viitannut puolen vuoden intensiivijaksoon ja sellainen todellakin oli. Olen mukana tällä hetkellä tv:ssä pyörivässä Jutta ja puolen vuoden superdieetit -sarjassa. Oman jaksoni vuoro on ensi viikolla, mutta jo huomisen jakson lopuksi on tulossa inserttiä... Pelottaa ja jännittää! En tiedä yhtään mitä on tulossa! Puoleen vuoteen mahtuu aika paljon materiaalia ja mitä sieltä on sitten leikattu itse ohjelmaan, ei voi tietää... Sen kyllä myönnän että kirosanoja on salilla ainakin lentänyt, sori äiti!!!

No oli miten oli, reenit jatkuu ja hyvin meneekin! Enkat paukkuu melkein joka reenissä ja melkein joka liikkeessä. WFC:lle olen jo kotiutunut, vaikka edelleen Leidin ihania jumppia ja tanssitunteja kaipaankin. Tänään kävin taas uusimassa kynsiä ja Jarna taikoi ihkut talvikynnet :) 







Ihanuudet BeautyPutiikista







Muuten, kaikkien Superdieetti tv-sarjalaisten kuulumiset löydät täältä ja mun kuulumiset ja seikkailut jatkuu täällä blogissa.

Stay tuned honeys! :D

torstai 10. tammikuuta 2013

Sisältää avautumista

Joskus ylittyy ärsytyskynnys huolella. Ja välillä vähän useemminkin. Uuden elämäni myötä ei kyllä energiaa jää turhaan stressaamiseen, mutta ajoittain, ajoittain... No, syy, miksi jonkin aikaa sitten ärsytti taas ihan kunnolla on se, että kuvittelis, että niinkin runsaan ylipainon pudottaminen, mistä olen kärsinyt, olisi kaikkien "mittarien" mukaan hyvä juttu. Näin ei kuitenkaan kaikkien mielestä ole. Erään kerran ärsytysnappia painoi minun kohdallani lääkärit. Ajattelinkin esitää muutamia teesejä joita olen kuullut ja vastata kysymyksiin joita minulle on esitetty. Tässä ne osittian fiktiivisen keskustelun muodossa.

- "Ai olet laihduttanut? Paljonko?"
--> Tällä hetkellä monta kymmentä kiloa. 
- "Monta kymmentä kiloa?! Miten olet siinä oikein onnistunut?" Epäilevällä äänellä, josta kuultaa läpi pelko ja samalla selvä varmuus yksipuolisesti kaalisoppa-vissy-syön vain vihreitä ruokia-Alli -dieetistä.
--> Olen noudattanut tiukkaa ruokavaliota ja liikkunut paljon. Ei herkkuja tai muita perseilyjä vaan tiukkoja päätöksiä.
- "Saatkohan varmasti kaikkia ravintoaineita?" Jälleen täysin itsevarmalla ja tietoisella äänensävyllä.
--> Kyllä. Ne on minulle laskettu valmiiksi. Aikaisemmin en ole esim. koskaan laskenut/huolehtinut proteiinin saannistani vaikka olen ollut 15 vuotta kasvissyöjä. Siitä syystä olen aiemmin kärsinyt mm. pahasta B12-vitamiinin puutoksesta. 
- "Vai niin"ärtyneellä äänellä
--> Juuri niin. Onko siis väärin, että olen itse, omin rahoin ja omin neuvoin hakenut itselleni apua, toteuttanut ohjeita ja onnistunut? Onko ongelma siinä, että olen ottanut elämäni omiin käsiini ja luotan niihin ammattilaisiin, jotka minua valmentavat, enkä ole työterveydessä/terveyskeskuksessa itkemässä haluani päästä laihdutusleikkaukseen, koska "kaikki muu on jo kokeiltu ja mikään ei toimi" tai etten istu viikosta toiseen paikallisen diabeteshoitajan pitämässä öllö-löllö-laihdutusryhmässä? 
- "No tuota sun kolesteroliarvoa katselin. Sehän on ihan hyvä, 4.9 kokonaiskolesteroli" 
JES! Eka kertaa koskaan alle 5!!
-"Niin ja HDL sulla on todella hyvä! 1.5! Se on aivan mielettömän hyvä juttu! 
Joo, mulla on aina ollut tota HDL:ää ihan kivasti...
-"Mutta toi sun LDL... Sehän on siis koholla, 3.4. Sitä kyllä pitäis saada ehdottomasti laskettua!"
MitVit!? Sekö tässä on nyt ongelma? Mun kokonaiskolesteroli on iän kaiken ollut yli 5, mutta aina on sanottu, ettei haittaa kun HDL:ää on niin paljon. Et suhteet on ihan hyvät ja siitä ei oo mitään syytä huolestua. Nyt, kun HDL on edelleen hyvä ja kokonaiskolesteroli on suositusten rajoissa niin alat nillittään mun LDL:stä???
-"No sit toi sun syke. Sehän on kovin matala, leposyke siis. 53 tässä EEG:ssäkin. Melkein kuin maratoonarilla. Mitenkäs se niin voi olla? En kyllä ymmärrä... Sähän kuitenkin harrastat kuntosalia."
No juu, niin harrastan, mut arvon tohtorilla ei taida olla mitään käsitystä mitä on todellinen harjoittelu.
-"Niin siis eihän salilla sillain sykkeet nouse eikä ole sellaista kestävyystyyppistä liikuntaa ollenkaan."
No, tiedä sit vaaditaanko kestävyyttä siinä, että reenit kestää kokonaisuudessaan helposti lähemmäs 2h. Ensin alle lämmittely 5-20min, sitten tiukka salitreeni 40-60min johon päälle aerobinen joko tasasykkeellä tai intervallein 30-45min. Sykkeet salinkin puolella saattaa nousta 170:een, kiertoharjoittelu-tyyppisessä treenissä kovalla intensiteetillä tehtynä jopa yli 180. Toki itsellänihän syke myös laskee helposti ja hyvin takaisin. Tämäkö ei kerro hyvästä kunnosta? Eikö alhaista leposykettä puolusta myös se, että mulla on ollut sellainen myös ennen lihomista ja isälläni on myös...
-"Toi on aika kova toi sun pudotustahtis. Onko se ihan terveellistä?"
Kaikki tehdään tarkkaa ja harkiten. Pudotustahtini keskiarvo on n. 900g viikossa, joka on juuri sopiva tahti. Mulla on takana iso tukijoukko, joka huolehtii fyysisesti ja psyykkisesti siitä, että mikään ei mene pieleen. Jos tällaista määrää kiloja haluaisi tiputella "ihan pikkuhiljaa" ei kenenkään motivaatio riitä siihen. On pakko päästä hyvään vauhtiin ja saada kilot suht reippaasti pois. 
-"Mitenkäs olet ajatellut tuon painon pitää pois? Sehän se vasta vaikeaa on."
Niin on. Totta pirussa on. Ja en aio lopettaa treenaamista ja oikein syömistä sillä sekunnilla kun olen tavoitepainossani. Minulle ei itse asiassa ole tavoitepainoa. Minulla on tavoitekroppa. Ja se onkin sellainen kroppa, että siihen ei voi koskaan olla tyytyväinen, positiivisessa mielessä. Pitää motivaation yllä kun on aina jotain kehittämistä. Lisäksi tavoitteena on tulevaisuudessa myös fitnesskisat. Kaiken tämän jälkeen olen elänyt järkevää ja terveellistä elämään jo useamman vuoden, joten uskon sinä aikan jotain oppineeni ja vanhat tavat on korvattu uusilla. Eiköhän se auta minua elämässä eteenpäin?

Toivottavasti ei ollut liian angstista tekstiä... :P Tsemppiä siis kaikille muillekin reeneihin ja jos kaipaatte motivaatiota, niin seurailkaa Liviltä Jutta ja puolenvuoden superdieetit -ohjelmaa!!!