Sisältää avautumista

Joskus ylittyy ärsytyskynnys huolella. Ja välillä vähän useemminkin. Uuden elämäni myötä ei kyllä energiaa jää turhaan stressaamiseen, mutta ajoittain, ajoittain... No, syy, miksi jonkin aikaa sitten ärsytti taas ihan kunnolla on se, että kuvittelis, että niinkin runsaan ylipainon pudottaminen, mistä olen kärsinyt, olisi kaikkien "mittarien" mukaan hyvä juttu. Näin ei kuitenkaan kaikkien mielestä ole. Erään kerran ärsytysnappia painoi minun kohdallani lääkärit. Ajattelinkin esitää muutamia teesejä joita olen kuullut ja vastata kysymyksiin joita minulle on esitetty. Tässä ne osittian fiktiivisen keskustelun muodossa.

- "Ai olet laihduttanut? Paljonko?"
--> Tällä hetkellä monta kymmentä kiloa. 
- "Monta kymmentä kiloa?! Miten olet siinä oikein onnistunut?" Epäilevällä äänellä, josta kuultaa läpi pelko ja samalla selvä varmuus yksipuolisesti kaalisoppa-vissy-syön vain vihreitä ruokia-Alli -dieetistä.
--> Olen noudattanut tiukkaa ruokavaliota ja liikkunut paljon. Ei herkkuja tai muita perseilyjä vaan tiukkoja päätöksiä.
- "Saatkohan varmasti kaikkia ravintoaineita?" Jälleen täysin itsevarmalla ja tietoisella äänensävyllä.
--> Kyllä. Ne on minulle laskettu valmiiksi. Aikaisemmin en ole esim. koskaan laskenut/huolehtinut proteiinin saannistani vaikka olen ollut 15 vuotta kasvissyöjä. Siitä syystä olen aiemmin kärsinyt mm. pahasta B12-vitamiinin puutoksesta. 
- "Vai niin"ärtyneellä äänellä
--> Juuri niin. Onko siis väärin, että olen itse, omin rahoin ja omin neuvoin hakenut itselleni apua, toteuttanut ohjeita ja onnistunut? Onko ongelma siinä, että olen ottanut elämäni omiin käsiini ja luotan niihin ammattilaisiin, jotka minua valmentavat, enkä ole työterveydessä/terveyskeskuksessa itkemässä haluani päästä laihdutusleikkaukseen, koska "kaikki muu on jo kokeiltu ja mikään ei toimi" tai etten istu viikosta toiseen paikallisen diabeteshoitajan pitämässä öllö-löllö-laihdutusryhmässä? 
- "No tuota sun kolesteroliarvoa katselin. Sehän on ihan hyvä, 4.9 kokonaiskolesteroli" 
JES! Eka kertaa koskaan alle 5!!
-"Niin ja HDL sulla on todella hyvä! 1.5! Se on aivan mielettömän hyvä juttu! 
Joo, mulla on aina ollut tota HDL:ää ihan kivasti...
-"Mutta toi sun LDL... Sehän on siis koholla, 3.4. Sitä kyllä pitäis saada ehdottomasti laskettua!"
MitVit!? Sekö tässä on nyt ongelma? Mun kokonaiskolesteroli on iän kaiken ollut yli 5, mutta aina on sanottu, ettei haittaa kun HDL:ää on niin paljon. Et suhteet on ihan hyvät ja siitä ei oo mitään syytä huolestua. Nyt, kun HDL on edelleen hyvä ja kokonaiskolesteroli on suositusten rajoissa niin alat nillittään mun LDL:stä???
-"No sit toi sun syke. Sehän on kovin matala, leposyke siis. 53 tässä EEG:ssäkin. Melkein kuin maratoonarilla. Mitenkäs se niin voi olla? En kyllä ymmärrä... Sähän kuitenkin harrastat kuntosalia."
No juu, niin harrastan, mut arvon tohtorilla ei taida olla mitään käsitystä mitä on todellinen harjoittelu.
-"Niin siis eihän salilla sillain sykkeet nouse eikä ole sellaista kestävyystyyppistä liikuntaa ollenkaan."
No, tiedä sit vaaditaanko kestävyyttä siinä, että reenit kestää kokonaisuudessaan helposti lähemmäs 2h. Ensin alle lämmittely 5-20min, sitten tiukka salitreeni 40-60min johon päälle aerobinen joko tasasykkeellä tai intervallein 30-45min. Sykkeet salinkin puolella saattaa nousta 170:een, kiertoharjoittelu-tyyppisessä treenissä kovalla intensiteetillä tehtynä jopa yli 180. Toki itsellänihän syke myös laskee helposti ja hyvin takaisin. Tämäkö ei kerro hyvästä kunnosta? Eikö alhaista leposykettä puolusta myös se, että mulla on ollut sellainen myös ennen lihomista ja isälläni on myös...
-"Toi on aika kova toi sun pudotustahtis. Onko se ihan terveellistä?"
Kaikki tehdään tarkkaa ja harkiten. Pudotustahtini keskiarvo on n. 900g viikossa, joka on juuri sopiva tahti. Mulla on takana iso tukijoukko, joka huolehtii fyysisesti ja psyykkisesti siitä, että mikään ei mene pieleen. Jos tällaista määrää kiloja haluaisi tiputella "ihan pikkuhiljaa" ei kenenkään motivaatio riitä siihen. On pakko päästä hyvään vauhtiin ja saada kilot suht reippaasti pois. 
-"Mitenkäs olet ajatellut tuon painon pitää pois? Sehän se vasta vaikeaa on."
Niin on. Totta pirussa on. Ja en aio lopettaa treenaamista ja oikein syömistä sillä sekunnilla kun olen tavoitepainossani. Minulle ei itse asiassa ole tavoitepainoa. Minulla on tavoitekroppa. Ja se onkin sellainen kroppa, että siihen ei voi koskaan olla tyytyväinen, positiivisessa mielessä. Pitää motivaation yllä kun on aina jotain kehittämistä. Lisäksi tavoitteena on tulevaisuudessa myös fitnesskisat. Kaiken tämän jälkeen olen elänyt järkevää ja terveellistä elämään jo useamman vuoden, joten uskon sinä aikan jotain oppineeni ja vanhat tavat on korvattu uusilla. Eiköhän se auta minua elämässä eteenpäin?

Toivottavasti ei ollut liian angstista tekstiä... :P Tsemppiä siis kaikille muillekin reeneihin ja jos kaipaatte motivaatiota, niin seurailkaa Liviltä Jutta ja puolenvuoden superdieetit -ohjelmaa!!!