Paha, pahempi, liikunta-ala; mitä tekee vastuuntuntoinen kuluttaja?

Tänään media on kuohunut Pauliina Grönholmin kirjoittamasta HS:n jutusta, jossa pureudutaan liikunta-alan työehtoihin (tai niiden puuttumiseen) sekä alalla vallitseviin villeihin käytäntöihin. Sama asia on jo muutaman päivän puhuttanut Facebookissa liikunta-alan ammattilaisille tarkoitetussa ryhmässä. Kuluttajia taas puhuttaa isojen ketjujen sopimusten sitovuus; opiskeluaikoinani muistan yhden opiskelukaverini muuttaneen Jyväskylästä Poriin ja tässä yhteydessä yrittäneen purkaa sopimustaan Satsin kanssa, Porissa kun ei sellaista ollut. Kuitenkaan muutto toiselle paikkakunnalle ei ollut riittävä syy sopimuksen purkuun. Asiakkaan näkökannalta tästä löytyy hyvää tekstiä mm. tästä Emmi Nuorgamin tuoreesta blogitekstistä.

Itse pohdin tätä asiaa sekä oikeudenmukaisuuden että eettisen kuluttamisen kannalta. Ensinnäkin, tekisinkö itse töitä samoilla ehdoilla? Tekisitkö sinä? Käsi ylös, kuinka moni joutuu hankkimaan itselleen sijaisen sairaslomapäiville (jos työ on siis sellaista, että se tulee hoitaa, eikä odota sairaslomalta palaajaa)? Entäpä sunnuntaityö ilman lisäkorvauksia, ehdottakaapa tätä vaikka teollisuuden alalle... Asia ei ole uusi, se on saanut ensisysäyksensä jo vuonna 2005 kun tamperelainen naisten liikuntakeskus Fressi sai uudet omistajat, konspetia lähdettiin muuttamaan ja samalla muutettiin vanhojen työntekijöiden työehtoja, palkkoja, jne. Riita kärjistyi lopulta lakkoon ja irtisanomisiin ja se vietiin eteenpäin ja päätyi lopulta työntekijöiden voittoon asiassa. Nyt Fressi tunnetaan yhtenä isoista ketjuista. Fressiltä lähteneet työntekijät perustivat oman liikuntakeskuksensa, Leidin, jossa on voimassa oleva talonsisäsinen TES joka on Erton kanssa sovittu. Taitaapa olla ainoa Suomessa.

Itse en näe itseäni solmimassa sopimuksia isojen liikuntaketjujen kanssa, koska en koe, että ne palvelevat tarpeitani ja ehkä olen siinä asiassa hiukan sitoutumiskammoinen. Tämä kaikki vahvistaa omaa päätöstäni siitä, että en jatkossakaan näin tule tekemään. En koe infrapunasaunaa (vaikka se ihana onkin) tärkeämmäksi kuin työntekijöiden oikeudet.

Minulla on tuttuja töissä näissä ns. isoissa ketjuissa ja keskuksissa, ja nyt ei pidä luulla, että haluaisin ihmisten boikotoivan täysin isoja ketjuja. Näin ei ole, (koska en mm. halua, että tutuiltani häviää työpaikkoja). Uskon kuitenkin, että asiakkaina voimme vaikuttaa myös ohjaajien ja talojen omien personal trainereiden hyvinvointiin ja pärjäämiseen, tekeväthän he saman meille. Sopimusta suunnitellessasi ja sellaisesta keskustellessasi, miksi et kysyisi siitä, miten työntekijöiden asiat ovat yrityksessä hoidettu? Se kertoo paljon yrityksen hengestä, siitä, onko työntekijöillä kivaa työpaikallaan ja ennen kaikkea yrityksen arvoista. Kuuvava kommentti onkin suoraan Elixian toimitusjohtajan Miika Huotarin suusta: "Asiat ovat hoituneet hyvin myös ilman sitä [työehtosopimusta]. Työehtosopimus toisi mukanaan lisää kankeutta, ja tämä kaikki on poissa liiketoiminnan kehittämisestä." Kiitos, mutta ei kiitos minulta Elixialle, jos asenne on tämä.

Lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/We_Can_Do_It!