Tilinpäätös 2013 - Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Kulunut vuosi ei todellakaan ollut niitä elämän huippuhetkiä. Menee Top 3:een paskuudessaan heittämällä, melkein väittäisin, että ykköseksi. Joka ikinen elämäni osa-alue on tuonut eteen vastoinkäymisiä vastoinkäymisten perään. Henkisesti olen ollut koko vuoden aivan loppu ja tietenkin se on heijastunut myös fyysisesti. Kevättalvella sairastin elämäni ensimmäisen influenssan jonka jälkeen tuntui, että kroppa ei toimi kunnolla. Ihmettelin ja kuulostelin ja jossain kohtaa olin varma, että kyse on ylikunnosta. Tämän kanssa painiessa meni monta kuukautta, kunnes syksyllä selvisi, että kilpirauhasarvot olivat päin honkia. Samaan aikaan sairastuin keuhkoputken-, poskiontelon-ja kurkunpääntulehduksiin. Kaiken tämän seurauksena syksyä siivitti 2 kk:n treenikielto. Kun vihdosta viimein pääsin salille marraskuun alussa, teloin sillä samaisella reissulla polveni, jonka seurauksena mentiin 4 kk keppien turvin. Do I need to say more? Ei ole siis voimavarat riittäneet bloggaamiseen. Lähinnä olen keskittynyt siihen, että selviän viikosta seuraavaan.

No se mitä kaikki nyt miettii, on tietenkin paino. Sanon suoraan, että ei, se ei jatkanut laskuaan. Takaisin päin on menty, mutta ei onneksi koko matkaa. Jossain vaiheessa valmentaja kehoitti lopettamaan vaa'alla käymisen, kun aloin olla täysin mihinkään kykenemätön ihmisraunio. Tunsin olevani epäonnistunein ihminen maailmassa ja ainoa mikä onnistui, oli itseinho. Inhotti lukea kavereiden fb- ja blogi päivityksiä kun kaikilla kaikki menee niin hyvin (Niin, eihän kellään muulla koskaan ole vastoinkäymisiä... enpä tajunnut viime vuonna, että olin varmasti samanlainen. Ja toisaalta, aion olla myös tulevaisuudessa, koska on iloittava sitä mitä saavuttaa!) Pikku hiljaa olen yrittänyt päätäni nostaa taas ylöspäin. Lasken päiviä siihen, että tämä vuosi loppuu.

Mitä tämä vuosi tekee sitten projektilleni? No, hidastaa sitä toki. Alunperin kisavuodeksi suunniteltu 2014 siirtynee vuodella tai parilla. "Keholajit" eivät tule tästä maasta katoamaan, joten kiire ei ole. Itse lähden jatkamaan työtä kroppani ja pääni parissa toivottavasti vahvempana ja viisaampana. Takanani seisoo edelleen vahva porukka, joka kannustaa eteenpäin sekä valmentaja, joka löytää aina oikeat sanat oikealla hetkellä eikä anna luovuttaa.

Vastoinkäymiset ja haasteet ovat osa elämää, eihän se nyt yllätyksenä tule. Se kuitemkin jaksaa yllättää, miten välillä kaikki kaatuu niskaan kerralla ja kunnolla. Tai monella eri kerralla viikosta toiseen aina uudelleen, uudelleen ja uudelleen...
Joku viisas on joskus sanonut, että sillä ei ole merkitystä, kuinka monta kertaa kaadut. Ainoastaan sillä on merkitystä kuinka monta kertaa nouset uudelleen ylös. Omalla kohdallani tämän vuoden vastoinkäymisille on nyt laitettu piste. Uuteen vuoteen on helpompi lähteä tämän jälkeen ja let's face it, huonompi se ei voi ainakaan olla! Minun uudenvuodenlupaukseni ovatkin nyt seuraavat: 
1. Blogata ahkerammin (ja ihan oikeasti ahkerammin, nykyisestä on helppo parantaa, mutta otan tavoitteekseni bloggaamisen vähintään kerran viikossa)
2. Kuntouttaa polvea reippaasti
3. Hymyillä.

Lähde: https://www.pinterest.com/pin/199636195953157026/