And what a year it was...!

Viimeisiä viedään vuotta 2012. Aika kuluu uskomattoman nopeaan ja on melkein haikea fiilis. Kulunut vuosi on ollut yksi elämäni käännekohdista. Paljon on tullut tehtyä ja koettua asioita, ylitettyä itseensä monta kertaa, oppinut itsestään uutta ja oppinut kantapään kautta myös sen vanhan kliseen, että KOSKAAN ei pidä sanoa "EI KOSKAAN". Vuosi on ollut mahtava, mutta ei suinkaan kaikista helpoin. Ensi vuoteen lähdetään kuitenkin vähintäänkin samalla intensiteetillä, motivaatiolla ja aina isommilla tavoitteilla. Tässä kuvia vuoden varrelta, hyvää uutta vuotta, rakkautta, voimia ja onnea ystävät! Ottakaa vastaan vuoden 2013 tuomat haasteet ja onnen hetket, eläkää ne ja voittakaa ne ja vuoden päästä voitte katsoa ylpeänä taaksenne, '"minä tein sen, olen taas vuotta vahvempi, vanhempi ja parempi".

Tammikuussa Hämpin parkkiluolaan tutustumassa

5.1.2012 jatkoin laihdutusurakkaani liittymällä Fitfarmin PT-valmennettaviin

 

Aina ei mee niin ku Strömsössä... Ainakaan sillä joka meidän auton peiliin suivaantu alkuvuodesta...           

 

Kesäkuussa työpaikka täytti 30 vuotta, myöhemmin kesällä ihasteltiin asuntomessuilla innovaatioita

 

 Eväitä, eväitä, eväitä...
















Myös partiomielessä kokemusrikas vuosi!

Reissuilla selvittiin organisoinnilla ja kotona yritti olla luova ruokiensa suhteen...

  

Juhannus meni hyvässä seurassa maakuntamatkaillen ja mökkeillen

Kesäpäivä Kangasalla

 

Ja hammaslääkärireissuja oli enemmän ku tarpeeks! 

Kesä oli täynnä myös ihania ihmisiä ja mielettömiä kokemuksia

 

Me ja pari muuta kattomassa Maddee

 

 

 

Ja joulu <3

 

Summa summarum ;)

Tästä on hyvä jatkaa :)

Joulun aikaa, taikaa ja lahjoja eli unelmia todeksi

Joulukuu on mennyt kyllä ihan hunningolla! Pari ekaa viikkoa meni suunnitellusti vapaalla, mutta sen jälkeen puoliksi siististi ja puoliksi miten sattuu. Reenailemassa oon käynyt, mutta en säännönmukaisesti. No, en nyt kuitenkaan stressaa asiasta, tiedän, että homma jatkuu kunhan joulu on ohi. :)

Aikaisemmassa postauksessa jo hehkutin joulua ja hehkutan edelleen. Joulu on mielestäni paras juhla vuodessa ja silloin on syytä helliä myös itseään. Koska koen, että Fitfarmin ja elämänmuutokseni myötä olen saanut tarpeeksi rohkeutta ja lisää päämäärätietoisuutta, päätin toteuttaa 15 vuotta kyteneen unelmani ja antaa itselleni joululahjan; menen keväällä FAF:n personal trainer -kurssille! Aika pitkä harkinta-aika ;D No, siinä taas lisää välitavoitemotivaattoreita, pitäähän sitä piru vie olla kunnossa kun tuohon hommaan ryhtyy :)

Tässä muutamia jouluisia kuvia, hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Työkavereille tehtyjä biksupipareita :D

 Kuten sanottu, viime aikoina vain osittain hunningolla! Työpäivän aikana eväät vedellään parkkiksella kylmänä. Onneks autossa oli lämmin.

Joulukynnet made by Jarna, Beauty Putiikki Tampere

Ensimmäinen oma joulukuusi <3

Ja vinkkinä viikoksi, tammikuussa alkaa Jutta ja puolen vuoden superdieetit tv-sarja Liviltä aina keskiviikkoisin klo 21.00. Starttaa 2.1.2013. 

Ihana joulu!

Mä oon kyllä niin jouluhörhö! Joulukorttipajassa käy kova tohina (meillä tehdään siis kortit aina itse), joululahjasuunnittelu käy kuumimmillaan, ensi viikolla pääsee oikein kunnolla fiilisteleen kun mennään lippukunnan kanssa paketoimaan Image Wearille heidän henkilökuntalahjojansa (toivottavasti eivät anna pulkkia tai keppihevosia henkilökunnalle lahjaksi, ne on jopa paketointi-intoilijallekin aika hankalia paloja)...

Keskiviikkona 5.12. joulun tunnelmaan viritti myös meidän ihanan lippukunnan Harjusiskojen joulukonsertti. Aivan huippu hieno! Ihanat tytöt uusien ja vanhojen joululaulujen kanssa, lupauksen annot ja miltei 200 henkeä paikalla! Tämä konsertti polkaisi käyntiin HaSin 60-vuotis juhlavuoden, joka on siis ensi vuonna. Tykkäsin kyllä niin paljon, että toivottavasti tästä tulee meille perinne!

Konsertin jälkeen mentiin vielä rakkaiden partioystävien kanssa syömään Vinoteca del Piemonteen, nam!

Ehdoton joulujuttu on partiolaisten adventtikalenteri, tänäkin vuonna. Ja aivan huippukalenteri näin dieettaajalle, ei tarvi murehtia niistä suklaista ;)

Joululahjaksi voi ostaa muuten HaSin hurrrrjan hienoja seinäkalentereita ensi vuodelle hintaan 8€ ja meidän uunituoreita t-paitoja 8€/10€ (lasten/aikuisten koot).

Oli kyllä taas niin sellainen partio <3 joulu <3 ihanuus <3 -ilta :)

What a girl wants, what a girl needs...?

Puolen vuoden intensiivijaksoni päättyi 26.11. Sen jälkeen päätin "pitää lomaa". Tämä tuntuu nyt tarkoittavan totaaliperseilyä kaksi viikkoa. Ilmeisesti mun pääni tuntee kaksi vipua, joko ON tai OFF. Viime viikon söin tarkoituksella ihan miten sattui, ja siinä mielessä fiilis on hyvä, että en ole tuntenut morkkista asiasta. Jotain olen siis oppinut! Tämä viikko oli tarkoitus syödä vapaasti, mutta järkevästi. Ihan ei nyt oo menny niin ku Strömsössä. Noh, sunnuntaina ei enää tapahdu mitään ihmeellistä, joten silloin otan uuden ruokavalion käyttöön. Ihanaa! Kyllä on niin turvonnut ja ähky olo koko ajan, mutta pää vaan ei osaa lopettaa! Ja siinäpä onkin aasin silta otsikkoon; miten tulkita kehoa ja päätä? Mitä todella tarvitsen, mitä vain haluan? Ja nyt puhun siis ruoasta.

Osa tietää, että olen ollut kasvissyöjä 15 vuotta. Syön kalaa, kanamunaa ja maitotuotteita, mutta en esim. kanaa tai punaista lihaa. Pääasiassa syynä on nirsous, en pidä lihasta ja koen voivani paremmin kun en syö raskaita liharuokia. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin mieleni tehnyt usein kanaa. Ja se puolestaan on ainoa, jossa tulee eettiset syyt vastaan. Muutama vuosi sitten nähty dokumentti teurasbroilereiden kohtelusta teki tehtävänsä. Päätin, että jos löydän kohtuuhintaista kanaa tai broileria luomuna, voin sitä maistaa. Näin kävi ja joku aika sitten ensimmäistä kertaa 15 vuoteen todellakin söin kanaa. Mietin asiaa pitkään, mutta koska minun oli sitä niin monesti tehnyt mieli ja todellakin jo pitkään, päätin kuunnella kehoani ja uskoa sen viestiä, että ehkä kovatehoisemmat treenit ja lihasten kasvatus vaatii muutakin proteiinia, kuin kalan, rahkan etc. Ongelma usein tuleekin vastaan siinä, että kun "kehoni" kertoo minulle suunnattomasta makean (=suklaan) "tarpeesta", tulkitsen sen viestit nopeasti juurikin tarpeeksi, en haluksi, jonka pääni saa aikaan.

Uskon, että en ole ainoa, jolle sama ilmiö tapahtuu. Miten erottaa kehon lähettämät todelliset viestit siitä, mitä se tarvitsee niistä viesteistä, joita mielemme lähettää vain hetkellisen hyvän olon tunteen saadakseen?

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut tunnistamaan janon. Tiedän, että kuulostaa hullulta. Olen kuitenkin oppinut, että useasti, kun kuvittelen minulla olevan nälkä, onkin minulla oikeasti jano. Jano ei aina tunnu "perinteisellä" tavalla. Itselläni on usein tunne, että "suuni tarvitsee jotain". Siinä tilanteessa on aikaisemmin helposti sortunut naposteluun, joka todellisuudessa vain lisää janon tunnetta. Nyt, kun lupaa naposteluihin ei ole ollut, on tätä tunnetta taltuttanut juomalla ja kas kummaa, on se hävinnyt. Minulla on siis ollut jano. Nykyään, kun juon 3-4 litraa vettä päivässä, jaettuna tasaisesti pitkin päivää, ei tätä tunnetta enää juurikaan tule. Suosittelen kokeilemaan!

Kiloja olen tiputellut nyt monta kymmentä, vielä haluaisin tikistellä 30kg pois. Tällä hetkellä on kuitenkin rauhoittelun paikka. Nyt on aika pitää painoa samassa ja seurata mittanauhaa. Saisi tuo ulkona riehuva pakkanen tiivistää vähän muakin!!! :D Itse olen opetellut oikeaa tapaa syödä ja juoda Fitfarmin avulla.Tammikuussa alkaa taas monta eri valmennusmuotoa, kuten Lite ja Superdieetti sekä eri muotoisia PT-paketteja, uutena mm. 3kk valmennuspaketti.

 

Superdieettiin on muuten tällä hetkellä joululahjatarjous: 6 vkoa normaalisti 49€, nyt 45€. Tarjous on voimassa 24.12. asti.